KeltaraputokkoQqGUuN5 Fm Dw Xg Hf C P l M
| Keltaraputokko | |
|---|---|
 Keltaraputokko yhdessä Alpheus bellulus -ravun kanssa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Gobioidei |
| Heimo: | Tokot Gobiidae |
| Suku: | Cryptocentrus |
| Laji: | cinctus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cryptocentrus cinctus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Keltaraputokko Commonsissa
Keltaraputokko (Cryptocentrus cinctus) on tokkoihin kuuluva kala.
Sisällysluettelo
- 1 Koko ja ulkonäkö
- 2 Alkuperä
- 3 Käyttäytyminen ja lisääntyminen
- 4 Vesiolot ja ravinto
- 5 Lähteet
- 6 Aiheesta muualla
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaraputokko kasvaa noin 7 cm pitkäksi. Se on kirkkaankeltainen, etuosa ja evät pienten vaaleansinisten pilkkujen kuvioimat. Silmät kohoavat kulmikkaan pään yläpuolelle. Rintaevät ovat muiden tokkojen tapaan voimakkaat.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaraputokko elää luonnossa Malediiveilla ja Sri Lankan lähivesillä sekä muualla Indopasifisella merialueella.[1] Se elää useimmiten koralliriuttojen yhteydessä olevissa hiekkapohjaisissa kohdissa, missä se pääsee kaivautumaan vaaran uhatessa pesäkoloonsa. Sitä tavataan yleensä 1-10 metrin syvyydessä.[2]
Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaraputokko kaivautuu mielellään ainakin pyrstöosaltaan hiekkaan. Se puolustaa reviiriään, mutta on harvoin aggressiivinen muita kuin lajitovereitaan kohtaan. Keltaraputokko voi elää symbioosisuhteessa samassa hiekkakuopassa tai kolossa suunnilleen samankokoisten pistoolirapujen (Alpheus sp.)kanssa.[3] Jos kala kokee itsensä uhatuksi, se nököttää pesäkolossaan, mutta jos se uskaltaa, se liikuskelee ympäriinsä, seuloo pohjahiekkaa ja poimii kivien seasta öttiäsiä.[4]
Keltaraputokot voivat hypätä ulos akvaariosta, joten korotettua reunaa tai kansilaseja suositellaan. Ne lisääntyvät myös vankeudessa, ja kasvatettuja yksilöitä pidetään kestävämpinä kuin luonnosta pyydystettyjä.[4]
Keltaraputokkopari saattaa kutea myös kotiakvaariossa. Todella pienet poikaset kuoriutuvat jo neljän päivän päästä. Poikasten kuolleisuus on suuri, sillä ne kehittyvät eri tahtiin ja saattavat syödä sisaruksiaan, sen lisäksi että niitä uhkaavat kaikki muutkin planktoninsyöjät. Lisäksi poikasten ruokkiminen tarpeeksi hienojakoisella elävällä ravinnolla on kotioloissa vaikeaa. Vasta noin kahden viikon ikäisinä poikaset ovat tarpeeksi suuria syödäkseen rataseläimiä, ja kuukauden ikäisinä ne kykenevät syömään vastakuoriutuneita Artemia-kidusjalkaisia.[5]
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keltaraputokkoja pidetään 22–28-asteisessa vedessä meriakvaariossa jossa on paljon uintitilaa ja korallihiekkapohja. Ne eivät näyki koralleja, joten ne käyvät myös riutta-akvaarioon. Ne syövät lihaisaa pakasteruokaa, jota suositellaan annettavaksi kahdesti päivässä.[6] Ne hankkivat tilaisuuden tullen myös itse ravintoa kaivelemalla akvaarion pohjahiekan seassa eläviä pieneliöitä.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Cryptocentrus cinctus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ Practical Fishkeeping
- ↑ FishLore.com
- ↑ a b c Flippers and Fins
- ↑ Reefkeeping 12/2005
- ↑ Meriakvaarion perustamismanuaali
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aquarium Wiki